Kuntalaiset perinnän ulkoistamisen maksajina

 

Helsingin Sanomissa 26.11.2012 julkaistu artikkeli ’Kunnat ulkoistivat perintänsä’ kertoo kuntien kymmenien miljoonien eurojen saatavien siirtyvän vuosittain perintäyhtiöiden perittäviksi. Perintäyhtiöiden tuotto muodostuu pääosin velallisten maksamista perintäkuluista, ja yhtiöiden tilinpäätöksistä voidaan päätellä, kuinka kalliiksi tämä kuntien edullisena pitämä ratkaisu kuntalaisille tulee.

Perintäyhtiöt eivät yleensä suoranaisesti veloita toimeksiantajaansa perintäpalvelusta, vaan pitävät velallisten maksamat, perintäkuluista kertyvät tuotot itsellään. Muilla toimialoilla työn suorittajan veloitus perustuu tehtyyn työhön, ja maksajana on työn tilaaja eli toimeksiantaja. Perintäala on poikkeus tästä normaalista toimintamallista, eikä toimeksiantaja useinkaan ole edes tietoinen perinnän todellisesta, velallisilta veloitettavasta hinnasta. Perintäalalle vakiintunut toimintamalli on omiaan hämärtämään velkojan ja velallisen välistä asiakassuhdetta, sillä velallinen maksaa suorituksensa perintäkuluineen perintäyhtiölle, vaikka osapuolten välillä ei ole minkäänlaista sopimussuhdetta.

Velkojan kannalta onnistuneen perinnän tärkein päämäärä on saada velkapääoma kotiutettua mahdollisimman nopeasti. Nykyinen perintäalalla vallitseva käytäntö antaa perintäyhtiöille vapaat kädet hinnoitella palvelunsa perintälain sallimien enimmäisperintäkulujen mukaisesti, kun maksajana on toimeksiantajan sijasta velallinen. Maksun viivästyminen ja perintäkulujen kertyminen on perintäyhtiölle vain etu.

Sekä velallisen että toimeksiantajan kannalta olisi edullisempaa, että perintäyhtiöt laskuttaisivat toimeksiantajaa avoimesti tekemistään toimenpiteistä, ja perintäkulut maksettaisiin suoraan toimeksiantajalle. Tällainen malli tukisi toimeksiantajan tavoitetta saada pääomansa perittyä mahdollisimman tehokkaasti, ja samalla toteutettaisiin sekä muilla toimialoilla normaalina pidettyä käytäntöä että perintälain henkeä. Niin nykyisessä kuin uudistuvassa perintälaissahan todetaan, että velallisen on korvattava perinnästä velkojalle aiheutuvat kohtuulliset kulut riippumatta siitä, periikö saatavaa velkoja itse vai toimeksisaaja velkojan lukuun. Suurimmat häviäjät nykymallissa ovat sekä toimeksiantaja, joka ei saa minkäänlaista korvausta perinnän eteen tekemästään työstä, että velallinen, joka tuottaa perintäyhtiöille merkittävät liikevoitot.

Kunnat säästävät, kuntalaiset maksavat?

Kunnat uskovat säästävänsä selvää rahaa ulkoistaessaan perinnän. Kuntien säästö on kuitenkin useissa tapauksissa lyhytnäköistä harhaa, sillä velkavaikeuksissa olevat kuntalaiset hakevat ahdingossaan apua kuntansa sosiaalitoimesta, joka viime kädessä maksaa perintäyhtiöiden veloittamat kulut. Näin kuntien ”säästö” valuu perintäyhtiöille. Perinnän hinnan tulisikin perustua ainoastaan tehtyyn työhön, jonka kunta voisi joko tehdä itse tai tilata ulkopuoliselta toimijalta. Perinnässä olisi tällöin mahdollista tyytyä enimmäiskuluveloitusten sijasta vain syntyneet kustannukset kattaviin perintäkuluihin. Kuntien tekemissä kilpailutuksissa kriteeristöt on kuitenkin useimmiten rakennettu nykyistä, kunnankin kannalta epäedullista perintäratkaisua tukevaksi.

Uusi perintälaki ohjaa perinnän ulkoistamiseen

Perintälain uudistuksen myötä perintäkulujen enimmäismääriä alennetaan. Tämän vuoksi perintäpalvelujen hinnoitteluun tullee muutoksia. Perintäkuluista muodostuvien tuottojen vähetessä on todennäköistä, että keräämiensä perintäkulujen lisäksi moni perintäyhtiö alkaa veloittaa toimeksiantajaa perinnän suorittamisesta.

Perinnän ulkoistamisen vaihtoehdoksi voisi nousta itse suoritettu omien saatavien perintä. Itse perintäänsä hoitavan velkojan taloudellinen asema on kuitenkin lakiesityksen mukaan tehty erittäin vaikeaksi säätämällä omien saatavien perintäkuluveloitukset niin alhaisiksi, että velkoja ei pysty kattamaan perinnästä aiheutuvia kuluja. Käytännössä ainoaksi vaihtoehdoksi jää perinnän ulkoistaminen. Päättäjien olisikin syytä kriittisesti pohtia uudelleen tätä lainkohtaa ennen lain lopullista vahvistamista. Velkojan itsensä suorittama perintä soveltuisi erityisen hyvin esimerkiksi kunnille.

Markkinoiden toimivuus edellyttää läpinäkyvyyttä

Markkinoiden toimivuuden kannalta on tärkeää, että perinnän hoitamiselle on erilaisia vaihtoehtoja, joiden vaikutuksia kaikkiin osapuoliin on mahdollista aidosti vertailla. Perintäalalla toiminnan läpinäkyvyys on erittäin heikkoa, ja tarjolla olevien palvelujen todellisen hinnan ja vaikutusten vertailu on käytännössä mahdotonta. Ilmaista perintäpalvelua ei ole olemassa, mutta veloitusten olisi perustuttava avoimuuteen ja todennettaviin toimiin. Ainoastaan tätä kautta perintäpalvelu voi osoittaa tehokkuutensa, josta hyötyvät niin velallinen kohtuullisten perintäkulujen myötä kuin velkojakin pääomiensa kotiuttamisen ja kassavarojen paremman kiertonopeuden muodossa.